Pyöräilykesä

Kesä on ulkoliikuntaharrastuksien kulta-aikaa ja varsinkin Jyväskylässä pyöräily tuntuu olevan voittaja lajien suhteen - ihan yksiselitteisesti siksi, että Jyväskylässä pystyy liikkumaan pyörällä mihin tahansa. Kampus-alueella liikkuessa on kätevintä mennä pyörällä tai kävellen, kauppareissut sujuu isompiin marketteihinkin pyörällä, jollei ostoslistalla ole monta kymmentä kiloa tavaraa...

Olen tavannut liikkua useimmiten autolla matkat yliopistolle, ihan siksi, että matkaa on useampi kilometri ja kauppareissut menee samalla matkalla. Nyt kuitenkin olen tuunannut itselleni hienon pyöräilykypärän ja uudenkarhea pyörä odottaa pihassa. Jos saisi otettua spurtin ja pyöräilyä kesällä vaikka lähikirjastoreissut tai jopa matkat yliopistolle!

Pyöräilykypäräkin on ollut jonkinlainen hirvitys itselleni aina, joka ei vaan voi olla mikään mukava juttu. Kuitenkin kun mietin millaisia mäkiä Jyväskylä tarjoaa ja millaista (muiden) autoilijoiden liikennesääntöjen noudattaminen on ollut, niin suosittelen lämpimästi kypärän pitämistä!

Pyörä ei tietenkään ole mikään mummo-helkamapyörä, vaikka se sopisi kampuksen katukuvaan parhaiten, vaan jopoa astetta moTernimpi Chat-pyörä. On myös hyvä tiedostaa, että jopa Jyväskylässä on pyörävarkaita, joten lukko täytyy ehdottomasti olla ja mieluiten hyvä sellainen. Chat-pyörässä on itsessään jo suunnittelussa hyödynnetty vaijerilukko, joka sujahtaa ajon ajaksi rungon sisään. Ei silloin, kun minä olin pieni...

Kommentoi ja kerro omista pyöräily ja kypärä -muistoista ja kokemuksistasi!

Munabileet

On taas se aika vuodesta: pääsiäinen. Mitä ihmettä teen, jos jään opiskelukaupunkiin pääsiäiseksi?! No lähden tietenkin munabileisiin! 

Munabileet, eli pääsiäisen alla järjestetyt "bileet", kokosivat yhteen tietotekniikan opiskelijoita perjantaina 22.4. Lillukkaan, Jyväskylän ylioppilaskylän kerhohuoneelle. Kaikki opiskelijat eivät lähteneet pääsiäiseksi 'kotikotiin', vaan kerääntyivät porukalla viettämään aikaa yhdessä.

Toisin kuin nimestä voisi päätellä, kyseessä ei ollut viinanläträysbiletystä, vaan pääsiäis-suklaamunien syömistä, kahvittelua, lauta- ja korttipelien pelaamista sekä tietokoneella räveltämistä. Kysyin tietotekniikan ainejärjestön puheenjohtajalta Ville Lappalaiselta, mistä nimi tapahtumalle. Lappalaisen vastaus oli, että hän heitti tällaisen idean nimeksi, kun ei ollu muitakaan ehdotuksia ja tapahtumassa oli suklaamunia tarjolla pääsiäisen kunniaksi.

Ilta sujui leppoisissa tunnelmissa pikkutunneille asti.

Ainejärjestön kevätkokoukseen osallistuminen

Kevätkokouksen ääntenlaskijat
kertovat äänestystuloksia

Eilen 14.4. oli tietotekniikan ainejärjestön Linkki Jyväskylä ry:n kevätkokous, jossa myönnettiin edellisen vuoden hallitukselle vastuuvapaus ja valittiin uusi tapahtumavastaava. Poikkeuksena aiempiin kevätkokouksiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa pohdittiin mahdollista sääntömuutosta, jossa olisi vaihdettu säännöistä tilintarkastaja -nimike toiminnantarkastajaksi. Tiukassa äänestyksessä kuitenkin sääntömuutosta ei hyväksytty. Kokouksen sisältöön ja dokumentteihin voi tutustua tarkemmin ainejärjestön nettisivuilla. Kokous oli illalla kuuden jälkeen ja tarjolla oli leipää, kahvia, teetä ja mehua, ja kokouksen jälkeen oli mahdollisuus saunoa.

Vaikka ainejärjestöaktiivina toimiminen ei olisi hirveän lähellä omaa sydäntä, tulisi silti mielestäni jokaisen ainejärjestön kuuluvan käydä ihan mielenkiinnosta tutustumassa ainejärjestön hallituksen kokouksiin tai yhdistyksen kokouksiin. Suosittelen lämpimästi!

Kaikki alkoi siitä kun mä hakuoppaan sain...

Hakuaikaa yliopistoon on jäljellä vielä jokunen päivä ja aloin muistella omaa hakuani yliopistoon. Mielessä oli ensimmäisenä, että tuskin tulen ikinä pääsemään yliopistoon. Kaikki opo-tunneilla tehdyt kyselyt ja keskustelut antoivat viitteitä siihen suuntaan, että lukiosta on lähdettävä ammattikoulun penkille tai kokeiltava onnea työmarkkinoilla. Ajattelin kuitenkin (niin kliseistä kuin se onkin), että jollei yritä niin ei mitään tule saamaankaan.

Hakuoppaat

Lukiosta saatiin hakuoppaat ja postiluukku oli täynnä mainoksia opiskelumahdollisuuksista ja valmennuskursseista. Tietotulva joka tuutista täytti mielen täysin ja ainoa miellyttävä keino itselleni miettiä tulevaisuutta oli istua keittiön pöydän ääreen kahvikupin kanssa ja tutkia sitä vanhanaikaista, paperista hakuopasta, jossa oli kylmästi listattu korkeakoulun nimi - tiedekunta - laitos - pääaineet - suuntautumisvaihtoehdot. Jostakin syystä itselleni kolahti heti tietotekniikka yhdeksi mahdollisuudeksi, mutta tutkin myös eri media-alaan liittyviä koulutusmahdollisuuksia.

Hakeminen

Paperit pistin ensisijaisesti tietotekniikalle Jyväskylän yliopistoon ja vein sen vielä 10 minuuttia ennen hakuajan loppumista suoraan yliopiston kirjaamoon. Eipä aikaakaan, kun sain kutsun valintakokeeseen! Se oli ensimmäinen etappi, joka teki itselleni selväksi, että tässä annetaan mahdollisuus päästä korkeakouluun ja yritin tutkia, mitä kaikkia kirjoja valintakokeeseen pitää lukea. Suureksi hämmästyksekseni sain kuulla vasta yliopistolle soittaessa, että tietotekniikalle ei ole mitään kirjoja, joita lukea pääsykokeeseen! Kyllä psykologiaan, media-alalle ja terveyskasvatukseen näytti olevan hyvin pitkä kirjalista...

Pääsykokeet

Pääsykokeessa kysytyt asiat olivat selkeitä, ymmärrettäviä asioita, vaikkei kaikki kysymykset olleetkaan täysin helppoja. Valintakokeessa sai kyllä ajatella, mutta sain vastattua kaikkiin kohtiin mielestäni ihan kohtuullisesti. Kokeen jälkeen soitin ensimmäisenä isälle ja kerroin, että selvisin koettelemuksesta ja mitä kokeessa kysyttiin.

Tieto opiskelupaikasta

Postiluukku kolahti jälleen ja löysin paksun kirjekuoren yliopistolta. Paksu kuori voi tarkoittaa vain yhtä asiaa: tietoa siitä, kuinka ilmoittautua opiskelijaksi, opinto-oppaita, tietoa mistä löytyy yliopiston parkkipaikat, missä päin kampusta opiskella... JES! Pääsin opiskelemaan tietotekniikkaa Jyväskylän yliopistoon, opinnot alkavat syyskuussa ja puoliltapäivin on nimenhuuto, jossa katsotaan ketkä ovat tulleet paikalle ja missä tutor-ryhmässä päästään alkuun opinnoissa. (Tutor-ryhmä on pieni ryhmä uusia opiskelijoita, joita ohjaa vanhempi opiskelija, eli tutor, alkuun opinnoissa.)

Opiskelun alku

Ensimmäinen vuosi meni hurjaa kyytiä, syyskuu täyttyi opetellessa ilmoittautumaan kursseille, info-tapahtumista, joissa kerrottiin miten haetaan opintotukea ja miten pääsee yliopistoliikunnan kursseille, ensimmäisistä tietotekniikan luennoista sekä omaan ainejärjestöön liittymisestä ja sen tapahtumissa käymisestä. Uusia kavereita sai heti ensimmäisessä tutor-tapaamisessa, jossa meitä oli noin 15 uutta opiskelijaa ja ryhmäydyin heti kahden toisen tytön kanssa porukaksi. Ainejärjestön kautta tuli tutustuttua varmaan 50 muuhun opiskelijaan, joista osa on edelleen hyviä tuttuja ja joiden kanssa tulee juteltua silloin tällöin.

Opiskeluissa on tullut vastaan monia vastoinkäymisiä, mutta nykyään en voisi olla onnellisempi missään toisella alalla.

Opinnoista positiivista palautetta

Suoritan aineenopettajan pedagogisia opintoja, joihin osana kuuluu opetusharjoittelut. Olimme Ruoveden Kirkonkylänkoululla suorittamassa yhtä harjoitteluista, jossa tarkoituksena oli viedä tieto- ja viestintätekniikan osaamista peruskouluun, tässä tapauksessa alakouluun 3. luokalle.

Teimme kahden päivän projektissa alakoululaisten kanssa luokkalehden, jossa jokainen luokan oppilas oli toimittaja ja he perustivat uutistoimituksia pienissä ryhmissä. Oppilaat kirjoittivat uutisen ja otti omalla kännykällään kuvan uutiseen.

Luokkalehti Kolmasluokkalainen valittiin maanantaina 4.4.2011 Aikakauslehtien liiton luokkalehti-kilpailun alakoulun sarjan voittajaksi! Luokan ahkerat toimittajat olivat tiistaina 5.4. kymppiuutisten loppukevennyksessä haastattelussa ja yliopisto tiedotti asiasta verkkosivuillaan. Jokunen lehti ja tv-ohjelma ottaa vielä osaa Kolmasluokkalaisen voiton julistamiseen.

Tällaisesta positiivisesta palautteesta harjottelutunneilla nousee kyllä hymy huulille. Uutisten loppukevennys löytynee Katsomo -palvelusta sekä uutinen yliopiston verkkosivuilta täältä.