Hakuaikaa yliopistoon on jäljellä vielä jokunen päivä ja aloin muistella omaa hakuani yliopistoon. Mielessä oli ensimmäisenä, että tuskin tulen ikinä pääsemään yliopistoon. Kaikki opo-tunneilla tehdyt kyselyt ja keskustelut antoivat viitteitä siihen suuntaan, että lukiosta on lähdettävä ammattikoulun penkille tai kokeiltava onnea työmarkkinoilla. Ajattelin kuitenkin (niin kliseistä kuin se onkin), että jollei yritä niin ei mitään tule saamaankaan.
Hakuoppaat
Lukiosta saatiin hakuoppaat ja postiluukku oli täynnä mainoksia opiskelumahdollisuuksista ja valmennuskursseista. Tietotulva joka tuutista täytti mielen täysin ja ainoa miellyttävä keino itselleni miettiä tulevaisuutta oli istua keittiön pöydän ääreen kahvikupin kanssa ja tutkia sitä vanhanaikaista, paperista hakuopasta, jossa oli kylmästi listattu korkeakoulun nimi - tiedekunta - laitos - pääaineet - suuntautumisvaihtoehdot. Jostakin syystä itselleni kolahti heti tietotekniikka yhdeksi mahdollisuudeksi, mutta tutkin myös eri media-alaan liittyviä koulutusmahdollisuuksia.
Hakeminen
Paperit pistin ensisijaisesti tietotekniikalle Jyväskylän yliopistoon ja vein sen vielä 10 minuuttia ennen hakuajan loppumista suoraan yliopiston kirjaamoon. Eipä aikaakaan, kun sain kutsun valintakokeeseen! Se oli ensimmäinen etappi, joka teki itselleni selväksi, että tässä annetaan mahdollisuus päästä korkeakouluun ja yritin tutkia, mitä kaikkia kirjoja valintakokeeseen pitää lukea. Suureksi hämmästyksekseni sain kuulla vasta yliopistolle soittaessa, että tietotekniikalle ei ole mitään kirjoja, joita lukea pääsykokeeseen! Kyllä psykologiaan, media-alalle ja terveyskasvatukseen näytti olevan hyvin pitkä kirjalista...
Pääsykokeet
Pääsykokeessa kysytyt asiat olivat selkeitä, ymmärrettäviä asioita, vaikkei kaikki kysymykset olleetkaan täysin helppoja. Valintakokeessa sai kyllä ajatella, mutta sain vastattua kaikkiin kohtiin mielestäni ihan kohtuullisesti. Kokeen jälkeen soitin ensimmäisenä isälle ja kerroin, että selvisin koettelemuksesta ja mitä kokeessa kysyttiin.
Tieto opiskelupaikasta
Postiluukku kolahti jälleen ja löysin paksun kirjekuoren yliopistolta. Paksu kuori voi tarkoittaa vain yhtä asiaa: tietoa siitä, kuinka ilmoittautua opiskelijaksi, opinto-oppaita, tietoa mistä löytyy yliopiston parkkipaikat, missä päin kampusta opiskella... JES! Pääsin opiskelemaan tietotekniikkaa Jyväskylän yliopistoon, opinnot alkavat syyskuussa ja puoliltapäivin on nimenhuuto, jossa katsotaan ketkä ovat tulleet paikalle ja missä tutor-ryhmässä päästään alkuun opinnoissa. (Tutor-ryhmä on pieni ryhmä uusia opiskelijoita, joita ohjaa vanhempi opiskelija, eli tutor, alkuun opinnoissa.)
Opiskelun alku
Ensimmäinen vuosi meni hurjaa kyytiä, syyskuu täyttyi opetellessa ilmoittautumaan kursseille, info-tapahtumista, joissa kerrottiin miten haetaan opintotukea ja miten pääsee yliopistoliikunnan kursseille, ensimmäisistä tietotekniikan luennoista sekä omaan ainejärjestöön liittymisestä ja sen tapahtumissa käymisestä. Uusia kavereita sai heti ensimmäisessä tutor-tapaamisessa, jossa meitä oli noin 15 uutta opiskelijaa ja ryhmäydyin heti kahden toisen tytön kanssa porukaksi. Ainejärjestön kautta tuli tutustuttua varmaan 50 muuhun opiskelijaan, joista osa on edelleen hyviä tuttuja ja joiden kanssa tulee juteltua silloin tällöin.
Opiskeluissa on tullut vastaan monia vastoinkäymisiä, mutta nykyään en voisi olla onnellisempi missään toisella alalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti