Auri Kaihlavirta |
Kävin haastattelemassa Tietotekniikan laitoksen amanuenssia, kysyin hänen opiskeluista ja työllistymisestä.
Opiskelemaan
Valmistuttuani ylioppilaaksi syksyllä 1999 tuli eteen opiskelupaikan valinta. Syksyn hakujen kautta päädyin silloisen poikaystäväni (nykyisen puolisoni) perässä Jyväskylän AMK:hon tietoverkkotekniikan opintojen pariin. Hain ja pääsin myös muutamaan muuhunkin täysin eri alan koulutukseen, mutta valitsin IT-alan kuitenkin lopulta siksi, että tiesin, että se tarjoaisi tulevaisuudelleni eniten haasteita ja mahdollisuuksia. Ja koska poikaystäväni oli nörtti henkeen ja vereen, ajattelin "if you can't beat'em - join them!".
Valmistuttuani ylioppilaaksi syksyllä 1999 tuli eteen opiskelupaikan valinta. Syksyn hakujen kautta päädyin silloisen poikaystäväni (nykyisen puolisoni) perässä Jyväskylän AMK:hon tietoverkkotekniikan opintojen pariin. Hain ja pääsin myös muutamaan muuhunkin täysin eri alan koulutukseen, mutta valitsin IT-alan kuitenkin lopulta siksi, että tiesin, että se tarjoaisi tulevaisuudelleni eniten haasteita ja mahdollisuuksia. Ja koska poikaystäväni oli nörtti henkeen ja vereen, ajattelin "if you can't beat'em - join them!".
AMK:ssa en viihtynyt, siellä valinnaisuutta oli niukemmin kuin lukiossa lisäksi yliopisto korkeampana opinahjona houkutteli. Pisteeni eivät riittäneet tulla suoraan valituksi tietotekniikalle, sillä vaikka olin lukenut lukiossa sekä pitkää, että lyhyttä matematiikkaa, olin päätynyt kirjoittamaan lyhyen. Tämä ei minua hidastanut, vaan tulin sitten pääsykokeen kautta sisään ja aloitin opintoni tietotekniikalla. Luin sivuaineenani taloustieteitä sekä taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen silloin tarjoamaa kuvakoulutusta. Huomasin myös profiloituvani parhaiten digitaaliseen mediaan ja edessä oli pääaineen vaihto tietojärjestelmätieteen opiskelijaksi. Silloin poimin sivuaineekseni myös digitaalisen median viestinnän.
Työllistyminen
Työllistyin todella nopeasti alaa vastaaviin töihin, vakinaistuinkin. Työllistyminen kuitenkin lähes pysäytti opintojeni etenemisen ja lopulta valmistuttuani kandiksi tein irtioton ja lähdin etsimään uusia haasteita uusista, mielenkiintoisemmista töistä ja ennenpitkää erinäisten vaiheiden jälkeen päädyinkin takaisin tietotekniikan laitokselle. Olin tullut kotiin! Tein erilaisissa koulutushankkeissa koordinointia ja projektipäällikön tehtäviä, gradukin valmistui työn ohessa nopeasti. Pian löysinkin itseni hoitamasta amanuenssin pestiä, jota hoidan sen aikaa, kunnes vakituinen amanuenssi palaa työnsä ääreen hoitovapaalta. Sen jälkeen edessä ovat uudet, entistä mielenkiintoisemmat kuviot niin työn kuin opintojenkin suhteen.
Voin todeta, että opiskeluaika oli todella hienoa aikaa. Olin aktiivisesti mukana monenlaisessa toiminnassa, sain paljon ystäviä ja uusia harrastuksia. Opinnot ovat antaneet aivan loistoeväät elämää varten ja avanneet enemmän ovia, kuin uskalsin vastavalmistuneena ylioppilaana edes kuvitella. Akateeminen vapaus on ollut minulle tärkeää ja itsensä kehittäminen omien mielenkiinnonkohteiden ja kykyjen mukaan on ollut motivoivaa ja antoisaa. IT-alan maisterin tutkinto on antanut valmiudet ja osaamisen monimuotoiselle työkentälle.
Tutustu myös:
Aurin blogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti